Kaiken etsintä

 

Minulla on hieman ristiriitainen suhde John Mayerin musiikkiin. Kiinnostukseni siihen on vahvasti kausittaista. Välillä kuuntelen sitä hyvin paljon ja sen jälkeen voi mennä pitkään, etten ole kiinnostunut koko artistista. 

 

Hänen musiikissaan puhuttelee ennen kaikkea upea kitaransoitto ja hieno laulunkirjoitus. Toisaalta musiikin yleisäänimaailma on ehkä hieman liian siloiteltu. Tämä pätee etenkin hänen vuoden 2017 albumiinsa The Search for Everything.

 

Vuoden 2006 Continuum -albumia pidetään usein John Mayerin uran kohokohtana. Tuolla albumilla hän siirtyi selkeästi uransa alkuvaiheen akustisen kitaran painottamasta pop rockista kohti sähkökitaraa ja toi musiikkiin vahvoja blues- ja soul-vivahteita. Albumi on kieltämättä upea kokonaisuus.

 

Itselleni John Mayerin tuotannosta tärkeimmäksi nousee kuitenkin vuoden 2012 folk ja country -vaikutteinen Born and Raised. Kyseinen albumi on ensimmäinen John Mayerin albumi, johon tutustuin ja sen kautta oikeastaan kiinnostuin koko artistista. Continuumiin verrattuna Born and Raised on rennompi ja mielestäni leppoisampi kuunneltava.

 

The Search for Everything on John Mayerin uran mestariteos. Se tuo yhteen Continuumin ja Born and Raisedin parhaat puolet esitellen näin ollen Johnin monipuolisuuden muusikkona. Albumin kitaransoitto puolestaan on saanut selkeästi vaikutteita Grateful Deadilta, mikä tuo pesäeroa Continuumiin blues-pohjaisempaan ilmaisuun.  

 

Albumia tehtiin pitkään ja hartaasti, sillä käsittääkseni sitä työstettiin kahdesta kolmeen vuotta. Tämän kuulee lopputuloksesta hyvällä tavalla. Musiikki on viimeisteltyä ja sanoituksissa jokainen tavu on juuri oikeassa paikassa. 

 

On tärkeää huomata, että kyseessä on ennen kaikkea erolevy. Tämän vuoksi albumia leimaa vahvasti kaihoisa surumielisyys. Erolevyjä on pop- ja rock-musiikin historia täynnä, mutta The Search for Everything erottuu joukosta edukseen. 

 

Sanoitukset ovat suoraan sanottuna nerokkaita ja tuovat pienillä yksityiskohdilla esiin tilanteen. Avausraidassa Still Feel Like Your Man John laulaa “I still keep your shampoo in my shower/in case you wanna wash your hair” (John Mayer, 2017). Laulun päähenkilö säilyttää edelleen entisen rakkaansa shampoopulloa, koska sen avulla hän kokee heidän olevan edes jollain tasolla yhdessä.

 

Albumin kohokohta sanoituksellisesti on Never On the Day You Leave. Laulun kertoja käy murheellisesti läpi joukon asioita, joita ei ajatellut lähtiessään toisen luota. Kappale on pianovetoinen balladi ja musiikki pelaa saumattomasti yhteen sanojen kanssa. Lopuksi kertoja vielä päättää kirjoittaa kaipauksen kohteelleen ilmaisten olevansa typerä, jos vielä joskus lähtee.

 

Yksi kappale erottuu albumin surumielisyydestä poikkeuksena. Kyseessä on Love on the Weekend, jossa laulun kertoja laulaa hieman haikeasti viikonlopusta toisen ihmisen kanssa. Toisin kuin muut albumin kappaleet, tämä ei käsittele mennyttä ihmissuhdetta. Sen sijaan kappaleen lopussa kertoja vielä toteaa odottavansa seuraavaa vastaavaa viikonloppua.

 

Musiikillisesti albumi on todella hienosti viimeistelty. Välillä se tuntuu jopa liian siloitellulta, kuten tekstin alussa mainitsin. Koko albumilta on vaikea löytää yhtään virhettä, koska kaikki on viilattu juuri oikean kuuloiseksi. 

 

Musiikillisen peruskallion luovat Johnin lisäksi rumpali Steve Jordan ja basisti Pino Palladino. He olivat myöskin albumien Continuum ja Battle Studies rytmiryhmä ja Steve Jordan oli mukana myös tuotannossa (Wikipedia a ja b). Soitto on tiukkaa ja soittimet toimivat hyvin yhdessä. Albumilla on myös muita muusikoita, kuten kosketinsoittajia, puhaltajia ja jousisoittajia. Rumpali Aaron Sterling tarjoaa rytmin kappaleeseen Roll It On Home, joka muistuttaa albumeista Born and Raised ja Paradise Valley. 

 

Myös äänitarkkaamon puolella toimivat henkilöt ovat John Mayerin tuotannosta aiemmin tuttuja. Chad Franscoviak on toiminut vuosia Johnin ääniteknikkona niin studiossa kuin keikoillakin ja hän tekee jälleen upeaa jälkeä. Martin Pradler puolestaan vastaa digitaalisesta editoinnista ja myös hän oli mukana jo Continuumilla. (Wikipedia a)

 

Steve Jordanin, Pino Palladinon, Chad Franscoviakin ja Martin Pradlerin panosta albumille ei voi vähätellä. Tämän huomioi myös John levyn kansilehdessä olevissa saatesanoissa, joissa hän erikseen kertoo näiden neljän henkilön tekemästä suuresta työstä (John Mayer, 2017). Tällaisen albumin tekemiseksi hyvin yhteen toimiva ydinryhmä studiossa on välttämätön.

 

Jo aiemmin mainitsin Grateful Deadin kuuluvan albumin kitaransoitossa. John kiinnostui Grateful Deadista omien sanojensa mukaan vuoden 2011 paikkeilla. Vuodesta 2015 eteenpäin hän on vaikuttanut myös Dead and Company nimisessä kokoonpanossa, jossa osa Grateful Deadin elossa olevista jäsenistä soittaa Gratedul Deadin kappaleita muiden muusikoiden kanssa (Wikipedia c).

 

Continuumin verrattuna The Search for Everythingin kappaleet ovat kevyempiä kitaran kannalta. Kappaleissa ei ole yhtä korostettua soolokitaraa, vaan sen sijaan melodiaa soittavia kitararaitoja saattaa olla useita päällekäin. Tällöin ne täydentävät toisiaan luoden eräänlaisen kitaraorkesterin, josta on vaikea poimia vain yhtä sooloa. Toki perinteisiä kitarasoolojakin albumilla kuullaan.

 

Albumilla on aiempaan verrattuna tapahtunut muutosta myös kitarasoundeissa. Pari vuotta ennen albumin julkaisua John alkoi yhä useammin käyttää PRS:n valmistamia kitaroita erityisesti Dead and Companyn kanssa soittaessaan. Albumin julkaisun jälkeen PRS julkaisikin John Mayerin nimikkomallin Stratocaster-tyyppisestä kitarasta (PRS Guitars). 

 

Uudenlaiset kitaravalinnat kuuluvat albumilla, koska kitarasoundit ovat kirkkaampia kuin esimerkiksi Continuumilla. Tämä palvelee musiikin tarkoitusta hyvin ja entisestään korostaan albumin hienostunutta äänimaailmaa. Soittimet ja soundit ovat balanssissa keskenään eivätkä edes soolot hyppää soundillisesti silmille.

 

Miksi sitten yhtäkkiä päätin kirjoittaa tästä albumista? Viime sunnuntaina halusin kuunnella albumin taas vinyyliltä. Samalla luin sanoja kansivihosta ja jo aiemmin huomaamani sanoituksellinen nerokkuus avautui aivan uudella tavalla. Tästä kokemuksesta, ja levystä ottamastani kuvasta, syntyi inspiraatio kirjoittaa albumista.

 

John Mayer on Suomessa vähemmän tunnettu artisti kuin muissa Pohjoismaissa. Jos siis tutustuu John Mayerin musiikkiin ensimmäistä kertaa, on The Search for Everything oiva vaihtoehto aloittamista varten. Sen jälkeen kannattaa suunnata Continuumin pariin, josta puolestaan voi jatkaa joko debyyttialbumiin Room for Squares tai Born and Raisediin.

 

The Search for Everything on merkittävä albumi, koska etenkin nykyisin harvoin kuulee näin hiottuja albumeita. Sekä sanat että sävel soivat kauniisti niin yksin kuin yhdessäkin. Albumin musiikki on siloiteltua, mutta mikään muu ei sopisi tälle albumille paremmin.

 

Lähteet

 

Mayer, John (2017). The Search for Everything. [Vinyylilevy.] Yhdysvallat: Columbia Records.

 

PRS Guitars (2020). Silver Sky. [Verkkosivusto.] Saatavilla: https://www.prsguitars.com/index.php/electrics/model/silver_sky_2020 Luettu: 22.6.2020.

 

Wikipedia a. Battle Studies (album). [Verkkosivusto]. Saatavilla: https://en.wikipedia.org/wiki/Battle_Studies_(album) Luettu: 22.6.2020.

 

Wikipedia b. Continuum (John Mayer album). [Verkkosivusto]. Saatavilla: https://en.wikipedia.org/wiki/Continuum_(John_Mayer_album) Luettu: 22.6.2020.

 

Wikipedia c. Dead & Company. [Verkkosivusto]. Saatavilla: https://en.wikipedia.org/wiki/Dead_%26_Company Luettu: 22.6.2020.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *