Ismo Alanko: Yksin 5.5.2018, Tampere-talo, Tampere

Lauantaina oli vuorossa toinen ilta Ismo Alangon Tampere-talon festivaalista. Tällä kertaa esitys oli pienessä salissa ja kokoonpano pienentynyt murto-osaan, sillä oli Yksin-keikan vuoro. Ismo itsekin kommentoi keikan aikana edellisenä päivänä esiintyneensä yli 80 ihmisen kanssa ja tällä kertaa hän esiintyi hieman pienemmällä kokoonpanolla. Onneksi tukijoukot, eli yleisö, oli kuitenkin paikalla, kuten hän itsekin totesi.
Keikan ilmoitettu alkamisaika oli 19.30 ja keikka alkoi hieman tämän jälkeen, kun Ismo asteli lavalla olleen sähköpianon ääreen. Ensimmäisen kappaleen kohdalle kirjoitin settilistamuistiinpanoihini pätkän sanoitusesta eli “sua rakastan”, mutta en sen avulla onnistunut löytämään kyseisen kappaleen nimeä. Sitä seurasi 2:45 edelleen pianon säestyksellä, jonka jälkeen lähdettiin Ismon uran alkupuolen tunnelmiin. Aluksi Ismo esitti Sielun veljien Yö erottaa pojasta miehen, jota seurasi Hassisen koneen Tällä tiellä. Jälkimmäinen oli ensimmäinen kappale, jonka tunnistin varmasti ja se kuulosti todella komealta pianon kanssa esitettynä.
 
Tällä tiellä jälkeen Ismo nousi ensimmäistä kertaa pois pianon äärestä eikä ottanut edes kitaraa käteensä. Sen sijaan hän esitti Naapurin saunareissun ilman säestystä. Esitys oli vaikuttava ja Ismo lauloi kappaleen “voi sinua, ihmispoloista” -kohdat vielä ilman mikrofonia, joka lisäsi dynamiikkaa huomattavasti. Sitten Ismo tarttuikin hienoon Gibsonin akustiseen kitaraansa ja totesi, pitäisiköhän soittaa Ihminen. Sen hän soittikin ja kiinnitin erityisesti huomiota hänen omalaatuiseensa komppaustyyliin akustisella kitaralla.
 
Ihminen -kappaletta seurasivat Peilikuva, Hassisen koneen Pelkurit ja Sielun veljien Laatikoita. Tällä keikalla erityisesti Sielun veljien kappaleet olivat vaikuttavaa kuultavaa erityisesti Ismon väkevän tulkinnan ja taitavan valojen käytön ansiosta. Näiden jälkeen Ismo kyseli, kuinka moni oli edellisenä päivänä paikalla ja kuinka moni olisi tulossa seuraavallekin keikalle. Lähes kaikki yleisöstä nostivat kätensä ilmaan, minä mukaan lukien, mistä Ismo oli otettu ja kiitollinen. Sitten hän soitti uuden kappaleen, jonka pitäisi ilmeisesti tulla ulos lähiaikoina. Kappaleen nimeä en tiedä, mutta mielestäni siinä laulettiin ainakin “Ei mulla oo oikeutta onneen”, mikäli muistiinpanoni pitävät paikkaansa.
 
Uutta kappaletta Ismon edesmenneelle ystävälleen kirjoittama Väärään maailmaan, jonka jälkeen kitara vaihtui taas pianoon kahden kappaleen ajaksi. Värityskirja ja Lintuperspektiivi päättivät siten ensimmäisen puoliskon. Ennen Lintuperspektiiviä Ismo kertoi luvanneensa Tampere-talon henkilökunnalle pitää väliajan, koska se oli siellä tapana. Yleensä hän ei kuulemma pitänyt väliaikoja Yksin-esiintymisissään, mutta tällä kertaa hän teki poikkeuksen.
 
Väliajan jälkeen toisen puoliskon Ismo aloitti kappaleella Lihaa ja verta, jota seurasi Sielun veljien On mulla unelma. On mulla unelmasta julkaistiin viime vuonna Yksin-kiertueella kuvattu livevideo, joka oli vaikuttava. Yllätyin hieman tämän kappaleen soittamisesta tällä kertaa Yksin-keikalla, mutta siitä huolimatta esitys oli lähes yhtä vaikuttava kuin videollakin. Videolla luonnollisesti kamerakulmien vaihteluilla voidaan vielä hieman lisätä dramaattisuutta.
 
Nuorena syntynyt oli vuorossa seuraavana ja sen jälkeen Ismo esitti Hassisen koneen kappaleen Harsoinen teräs. Jälkimmäisen esittämisestä olin myös yllättynyt, koska se esitettiin jo perjantain keikalla ja Ismo sanoi yhdessä spiikissään aikovansa soittaa paljon eri kappaleita. No ei niin hyvän kappaleen toistaminen varsinaisesti haitannut ja oli hienoa kuulla kontrasti perjantain suureellisen ja lauantain pienimuotoisemman esityksen välillä. Keikan alkupuolella Ismo sanoikin, että tällä keikalla fokus oli nimenomaan kappaleissa ja niiden teksteissä ja ne esitettiin hyvin pitkälti siinä muodossa kuin ne olivat kirjoitushetkellä.
 
Sitten olikin vuorossa pitkä pätkä Ismo Alanko, Ismo Alanko Säätiö ja Ismo Alanko Teholla -nimien alla julkaistua materiaalia. Kaksi ensimmäistä tästä putkesta olivat Aika kuolla ja Laboratorion lapset. Niitä seurasi Omat laulu, joka on Ismon uusimmalta koko pitkältä albumilta Ismo Kullervo Alanko. Paljoa kauemmaksi ajassa ei menty Tuulen selkään -kappaleen myötä, koska se oli julkaistu toisiksi uusimmalla albumilla, jonka nimi oli Maailmanlopun sushibaari. Tuulen selkään oli yksi suosikeistani Ismon tuotannossa, mistä johtuen sen kuuleminen oli hienoa ja se kuulosti todella komealta yksin pianon kanssa esitettynä.
 
Viime syksynä lainasin kirjastosta Ismo Alanko Teholla -kokoonpanon Lava -dvd:n, jonka kautta seuraava kappale eli Seitsemän päivää oli tuttu. Nimi piti tosin tarkistaa vielä keikan jälkeen. Tämä oli yksi keikan hienoimmista vedoista, kun Ismo alkoi kappaleen väliosasa kiihdyttää tempoa oikein kunnolla. Kun Suomi putos puusta oli Ismo Alangon ensimmäinen sooloalbumi. Kyseisen albumin nimikappaletta ei kuitenkaan tällä keikalla kuultu. Sen sijaan tässä vaiheessa Ismo soitti Meidän isä ja Hetki hautausmaalla -kappaleet kyseiseltä levyltä. 
 
Toisen puoliskon kolmen viimeisen kappaleen ajaksi palattiin jälleen ensin Hassisen koneen maailmaan Hyvä olla -laulun myötä ja sitä seurasivat Sielun veljien Kuka teki huorin ja Kanoottilaulu. Kanoottilaulu oli hyvä esimerkki Sielun veljien tuotannon tulkitsemisesta tällä keikalla. Ismon laulu ja kitaransoitto yhdistettyinä valoihin loivat mieleenpainuvan yhdistelmän. Tämän jälkeen Ismo poistuikin hetkeksi lavalta.
Lyhyen encoretauon jälkeen Ismo tiedusteli yleisöltä, halusivatko he lyhyen ja ytimekkään vai laajan ja polveilevan encoren. Yleisön kanta oli erittäin voimakkaasti laajan ja polveilevan puolella, mistä johtuen sellainen saatiin. Sitä ennen Ismo kertoi Vivaldin Neljä vuodenaikaa -teossarjasta ja sanoi yrittäneensä itsekin aikoinaan tehdä vastaavaan ideaan pohjautuvaa neljän kappaleen sarjaa. Kappaleet oli kyllä tehty, mutta niitä ei koskaan ilmeisesti julkaistu kokonaisuutena. Nyt hän päätti ne kuitenkin esittää.
 
Ensimmäinen encore siis muodostui neljästä kappaleesta, joista ensimmäinen oli nimeltään Kevät. Sitä seurasi sanoituksen pätkän perusteella Järviä, järviä, joka Ismon mielestä oli täydellinen kuvaus kesästä ’83. Sitä seurasi Lokaa ja kuita, jossa siirryttiin syksyisempiin tunnelmiin. Se oli myös ainoa vuodenaikalauluista, joka ei ollut Sielun veljien tuotantoa. Vuodenajat päätti luonnollisesti Sielun veljien Talvi.
 
Tämän jälkeen Ismo kumarteli ja aloin itse poistua salin ovea kohti. Hän kuitenkin päätti soittaa vielä yhden kappaleen, joka oli Kuka puhuu. Tätä kappaletta Ismo kuvasi ympyrän sulkeutumiseksi. Kuuntelin tämän kappaleen salin yläosasta oven vierestä, koska olin ehtinyt jo pois paikaltani.
 
Toinen keikka oli kokonaisuutena odotukset ylittävä. Ensinnäkin olin olettanut sen olevan vajaat pari tuntia pitkä, mutta se olikin väliaika mukaan luettuna reilut kolme tuntia. Lisäksi Ismon tulkinnat olivat hienoja ja valaistusta ja taustalle heijastettuja taideteoksia osattiin käyttää todella hyvin laulujen sanoman ja tunnelman vahvistamiseen. Kontrasti edellisen illan Filharmonian kanssa tehtyyn keikkaan oli melkoinen, mutta se oli täysin odotettavissakin.
Settilista:
Sua rakastan…
2:45
Yö erottaa pojasta miehen
Tällä tiellä
Naapurin saunareissu
Ihminen
Peilikuva
Pelkurit
Laatikoita
Ei mulla oo oikeutta onneen…
Väärään maailmaan
Värityskirja
Lintuperspektiivi
Lihaa ja verta
On mulla unelma
Nuorena syntynyt
Harsoinen teräs
Aika kuolla
Laboratorion lapset
Omat laulut
Tuulen selkään
Seitsemän päivää
Meidän isä
Hetki haustausmaalla
Hyvä olla
Kuka teki huorin
Kanoottilaulu
Kevät
Järviä, järviä
Lokaa ja kuita
Talvi
Kuka puhuu
 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *