Ismo Alanko: Parhaat palat 6.5.2018, Tampere-talo, Tampere

Kolmantena ja siten viimeisenä keikkana Ismo Alangon Tampere-talon esiintymisissä oli Parhaat palat. Se oli Ismon ensimmäinen bändikeikka sitten elokuun 2016 ja nimensä mukaisesti sillä keskityttiin hänen uransa parhaisiin paloihin. Keikka oli perjantain Tampere filharmonian kanssa soitetun konsertin tavoin Tampere-talon isossa salissa, joka oli ääriään myöten täynnä. Parhaat palat keikka alkoi jo kello 18 eli selvästi aiemmin kuin kaksi edeltävää esiintymistä. Syynä tälle taisi ainakin osittain olla ajankohdan osuminen sunnuntai-iltaan.
Keikka alkoi jälleen hieman ilmoitetun alkamisajankohdan jälkeen Ismon astellessa yhtyeineen lavalle. Kyseessä on siis sama yhtye, jonka kanssa Ismo on esiintynyt vuodesta 2013 lähtien ja levyttänyt kaksi albumiakin. Sen jäsenet ovat Jussi Jaakonaho kitarassa, Mikko Mäkelä bassossa, Niko Votkin rummuissa, Juho Viljanen koskettimissa ja vetopasuunassa sekä Joakim Berghäll saksofonissa, huilussa, sellossa ja kitarassa.
 
Ensimmäisenä kappaleena kuultiin täysin uusi kappale, jonka nimeksi kirjoitin muistiinpanoihini Ei mulla oo oikeutta onneen. Ismo soitti sen jo lauantain Yksin -keikalla, mutta nyt bändin kanssa se kuulosti todella upealta. Myöhemmin Ismo kertoi, että sen julkaisun pitäisi olla parin viikon kuluttua. Sitä seurasi keikkahetkellä uusimman levyn kappale Mikrokosmos, joka sekin oli hienoa kuultavaa bändin soittamana konserttisalissa. Ismo kertoi tällä keikalla olevan tietty teema, joka sieltä ehkä tarkkaavaisimmille paljastuisi. Aluksi ajattelin, etten todennäköisesti sitä tulisi huomaamaan, koska en tunne Ismon tuotantoa niin hyvin kuin voisin.
 
Maailmanlopun sushibaari oli kolmas kappale ja nyt se oli lähempänä levyversiota ja ennen kaikkea Kolmannes vuosisata taitelijaelämää -livelevyn versiota kuin perjantainen orkesteriversio. En kuitenkaan osaa sanoa, kummasta pidän enemmän. Kummatkin versiot olivat hyviä omilla tavoillaan enkä yritä laittaa niitä paremmuusjärjestykseen. Onnellisuus oli vuorossa neljäntenä ja sen kohdalla viimeistään keikan teema alkoi itselleni valjeta. Onnellisuus julkaistiin siis vuonna 2010 Ismo Alanko Teholla -kokoonpanon toisen albumin nimikappaleena. Tämän bändin soittamana ja Ismon väkevän tulkinnan kanssa se oli komean kuuloinen ja nousi vielä levyversiotakin huikeammaksi.
 
Keikka jatkui toisen Teholla -kappaleen parissa eli oli vuorossa Seitsemän päivää. Tässä kappaleessa pianoa soitti Juho Viljasen sijasta Joakim Berghäll. Tämän jälkeen Ismo taisi viimeistään paljastaa keikan teeman eli hän esittäisi yhtyeensä kanssa kappaleen jokaiselta julkaisemaltaan albumilta käänteisessä aikajärjestyksessä eli uusimmasta vanhimpaan mennen. Seitsemän päivää jälkeen olikin tiedossa siirtymä Teholla -kappaleista Ismo Alanko Säätiön -tuotannon pariin. Hämärämies Ruuhkainen taivas -albumilta aloitti tämän Säätiö-kappaleiden osuuden.
 
Hämärämiehen jälkeen palattiin itselleni hieman tutumman Säätiö-kappaleen pariin eli Ismo yhtyeensä kanssa esitti Ruuvaa, väännä, säädä, hinkkaa -kappaleen. Kappale oli ollut jo pitkään täysin tuttu, mutta vasta keikan jälkeen selvitin nimen sanojen oikean sanajärjestyksen. Aiemmin olin tiennyt sen vain sinnepäin. Paratiisiin puu ja Sisäinen solarium olivat taas hieman vieraampia kappaleita minulle, mutta niiden jälkeen kuultiinkin kuvaus perisuomalaisesta tunnetilasta. Kappaleen alkaessa kulkusten helistessä Ismo huomauttikin joulun jo sieltä lähestyvän. Kappalehan oli siis Vittu, kun vituttaa, joka on kaikessa yksinkertaisuudessaan nerokas.
 
Suomalaisen sielunmaiseman kuvauksesta siirryttiin suomen kielen piirteiden kuvailuun eli todettiin Rakkaus on ruma sana. “Kirosanan kaltainen on lempi pohjoinen” on Ismolta nerokas säe, koska rakkaus sanana on ääntämykseltään verrannollinen moniin voima- ja kirosanoihin. Kyseisen säkeen kohdasta tulee tietynasteinen shamanistinen tunnelma rytmin ja valojen yhdistyessä oikealla tavalla.
 
Ensimmäinen puoliajan päätti todella voimakas kappalekolmikko. Ensin soitettiin Neljä baritonia -kokoonpanon Pop musiikkia. Pop musiikkia kuvaa todella hyvin kaikkea sitä, miksi pop-musiikki on niin hienoa. Se voi olla yksinkertaista, mutta siitä huolimatta se on totta. Kappale oli myös illan ensimmäinen jollakin muulla kuin Ismon nimellä julkaistu kappale. Ismon nimellä julkaistuihin siis lasketaan mukaan Ismo Alanko Säätiö ja Ismo Alanko Teholla.
 
 
 
Kriisistä kriisiin olikin vuorossa seuraavana ja sitä puolestaan seurasi Taiteilijaelämää. Jälkimmäinen kuulosti jollakin tapaa vieläkin mahtipontisemmalta kuin perjantaina orkesterin esittämänä. Sen lopussa Ismo ohjeistikin yleisön suuntaamaan väliaikatarjoiluiden suuntaan ja poistui itse lavalta. Ensimmäisellä puolikkaalla päästiin siis 1990-luvun puoliväliin ja Taiteilijaelämää -albumiin asti. Lisäksi samoja kappaleita aiempien kahden esiintymisen kanssa tuli jonkin verran, mutta se ei haitannut, koska kokoonpano ja sovitukset olivat niin erilaisia.
 
Toisen puolikkaan aloitti Ekstaasiin, joka sai perjantain tavoin väkevän tulkinnan ja nyt sitä vielä entisestään tehostettiin hienolla valojen käytöllä. Toinen puolikas oli huomattavasti intensiivisempi ja rokkaavampi kuin ensimmäinen, mutta toisen kappaleen ajan vallitsi vielä rauhallinen tunnelma Kun Suomi putos puusta ajan. Sen aikana basisti Mikko Mäkelä soitti Ismon akustista kitaraa ja Jussi Jaakonaho soitti mandolinia. Sovitus oli hieno ja pitkälti samankaltainen kuin muutaman vuoden takaisella livelevyllä.
 
Tässä vaiheessa oli päästy Ismon soolotuotannon alun ohi ja oli vuorossa se osuus, joka teki toisesta puolikkaasta niin intensiviisen ja vauhdikkaan kuin se oli. Siirryttiin siis Sielun veljien tuotannon pariin. Tämän osio aloitettiin Totuus vai tequila -kappaleella ja sitä seurasi Rakkaudesta, joka oli esitetyistä Sielun veljet -kappaleista ainoa rauhallinen. Erityisesti kertosäkeistössä Ismon laulu kuulosti komealta ja valoja käytettiin taitavasti. Kyseisen kappaleen kohdalla Ismo myönsi harrastavansa pientä bluffia kappaleiden valinnassa, koska osa kappaleista ei ollut minkään albumin materiaalia. Sen sijaan ne oli julkaistu pelkästään singleinä, mutta Ismo halusi silti soittaa ne, mikä oli hyvä päätös.
 
Rakkaudesta jälkeen päästiinkiin toden teolla vauhtiin Säkenöivän voiman myötä. Sitä seurasi Peltirumpu hienolta kuulostavien kitaroidensa kanssa. Peltirumpu oli myöskin yksi varhaisimpia kosketuksiani Ismon musiikkiin, joten oli erityisen hienoa kuulla juuri se tällä keikalla. Sitä seurasi Aina nälkä, josta myös pidin todella paljon saatuani aikoinaan lahjaksi Sielun veljien kokoelmalevyn. Elintaso ja Karjalan kunnailla päättivä Sielun veljet -osuuden keikasta. Sielun veljien kappaleiden aikana tunnelma ja Ismon tulkinta tuntui muuttuvan piirun verran entistä intesiivisemmäksi ja valaistusta käytettiin tehostamaan sanomaa. Paikoin valojen käyttö muistuttikin sitä, millaista se ainakin valokuvien perusteella oli Sielun veljienkin keikoilla.
 
Sielun veljien tuotannon jälkeen oli Ismon sanojen mukaan aika vaihtaa bändiä. Hetken kuluttua hän tosin tarkensi, että ei siis lavalla ollutta bändiä. Päästiin siis Hassisen koneen tuotannon pariin, josta löytyy paljon omia suosikeitani. Hassisen koneen kappaleista ensimmäisenä kuultiin Hiljaa virtaa veri, joka julkaistiin singlenä yhtyeen loppuvaiheissa. Sitä seurasi Levottomat jalat, jonka kuulemista odotin. Sen livesovitus jo Ismon tämän yhtyeen kanssa tekemällä livelevyllä oli hieno ja nyt se ilokseni soitettiin vastaavalla sovituksella.
 
Tällä tiellä seurasi. Pidin kyseisen kappaleen Yksin -versiosta ehkä hieman enemmän, koska silloin teksti pääsi paremmin esiin. Nyt Ismon tulkinta oli toki voimakkaampaa yhtyeen säestämänä, mutta toisaalta yhtyeen musiikillinen taiturointi vei hieman valokeilaa pois Ismon hienoilta teksteiltä. Tämän huomion tein useaan kertaan keikan aikana. Toisen puolikkaan päätti kappale, jonka kuulemista tällä keikalla odotin kaikista eniten. Se oli yksi ensimmäisistä kappaleista, joka sai minut innostamaan kitaransoitosta. Kyseessä oli tietenkin Rappiolla ja kylmät väreet kulkivat selässäni sen kuullessani. Rappiolla oli täydellinen lopetus keikan “viralliselle osuudelle”, kuten Ismo sitä hetken kuluttua kutsui.
 
Seurasi lyhyt encoretauko, jonka jälkeen Ismo naurahti kappaleiden ja keikan virallisen osuuden loppuneen. Sen jälkeen hän sanoi, että ehkä tuon Hassisen koneen ensimmäisen albumin ensimmäisen kappaleen jälkeen olisi hyvä vähän herkistellä. Encoren aloittikin huomattavasti rauhallisempi kappale Lintuperspektiivi, joka oli Ismon vuonna 2015 ilmestyneeltä Ismo Kullervo Alanko -albumilta. 
 
Lintuperspektiiviä seurasi Nuorena syntynyt, jonka jälkeen encore päättyi Rakas, rämä elämä -kappaleeseen. Herkistelystä siirryttiin taas hieman vauhdikkaampaan menoon siis. Totta puhuen odotin tämän kappaleen tulevan jo varsinaisessa setissä Kun Suomi putos puusta -albumin ollessa vuorossa, koska nimikappale esitettiin jo perjantaina. Toisaalta osa tällä keikalla olijoista ei varmaankaan ollut paikalla perjantaina, mistä johtuen oli hyvä, että Ismo esitti tuon yhden suurimmista hiteistään tälläkin keikalla.
 
Rakas, rämä elämän jälkeen Ismo kiitteli jälleen ja osa yhtyeestä ehti jo poistua lavalta. Ismo kuitenkin kutsui heidät takaisin, koska hän halusi sulkea ympyrän eli lopettaa Tampere-talon keikat samalla kappaleella kuin aloittikin ne perjantai-iltana. Lisäksi eihän keikkaa voi päättää ilman pientä synkistelyä. Illan, siten koko Ismo Alangon Tampere-talon esiintymisten, viimeisenä kappaleena oli siis Muoviruusuja omenapuissa. Sen jälkeen Ismo yhtyeineen kumarteli ja poistui lavalta.
 
Parhaat palat oli hieno päätös rockin kreivin Tampere-talon keikoille. Aulassa olleissa julisteissa siis käytettiin Ismo Alangosta termiä rockin kreivi, joka oli oikein osuva. Jokainen keikka oli erilainen ja toi eri tavalla esiin Ismon tuotannon puolia. Tampere Filharmonian kanssa soitettu konsertti korosti sävellyksiä, joihin sovittajat olivat tehneet vielä omia lisäyksiään. Yksin -keikka korosti tekstejä ja laulunkirjoitusvaihetta. Parhaat palat -keikalla puolestaan kappaleet esitettiin lähellä levyversioita ja erityisesti lähellä nykyisiä liveversioita. Kokonaisuutena Ismon Tampere-talon keikat olivat ehdottomasti näkemisen ja kuulemisen arvoiset. Ne saivat myös kiinnostumisen Ismon tuotantoon jälleen hieman kasvamaan.
 
Settilista
Ei mulla oo oikeutta onneen
Mikrokosmos
Maailmanlopun sushibaari
Onnellisuus
Seitsemän päivää
Hämärä mies
Ruuvaa, väännä, säädä, hinkkaa
Paratiisin puu
Sisäinen solarium
Vittu kun vituttaa
Rakkaus on ruma sana
Pop musiikkia
Kriisistä kriisiin
Taiteilijaelämää
Ekstaasiin
Kun Suomi putos puusta
Totuus vai tequilaa
Rakkaudesta
Säkenöivä voima
Peltirumpu
Aina nälkä
Elintaso
Karjalan kunnailla
Hiljaa virtaa veri
Levottomat jalat
Tällä tiellä
Rappiolla
Lintuperspektiivi
Nuorena syntynyt
Rakas, rämä elämä
Muoviruusuja omenapuissa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *