Ismo Alanko ja Tampere Filharmonia, 4.5.2018, Tampere-talo, Tampere

Kun julkistettiin tieto Ismo Alangon kolmipäiväisestä Tampere-talon keikkaputkesta, päätin lähes välittömästi hankkia liput kaikille keikoille. Hassisen koneen Rappiolla oli yksi niistä kappaleista, jotka saivat minut aloittamaan kitaransoiton ja myöhemmin olen tutustunut myös sekä Sielun veljien tuotantoon että Ismo Alangon soolomateriaaliin. Tampere-talon keikkojen idea oli hyvin selkeä. Keikat olisivat yhtenä viikonloppuna. Perjantaina olisi konsertti isossa salissa Tampere Filharmonian kanssa, lauantaina Yksin -keikka pienessä salissa ja keikkaputken päättäisi sunnuntaina Ismo Alanko nykyisen bändinsä kanssa jälleen isossa salissa.
Saavuin keikkapaikalle noin viisi minuuttia ennen perjantaisen keikan aloitusaikaa. Hieman piti kiirehtiä, koska en ollut ihan varma kaikista käännöksistä, joita Tampere-talolle suunnistaessa piti tehdä. Kuitenkin ehdin hyvin paikalle ajoissa. Keikka alkoi hieman ilmoitetun ajankohdan eli kello 19 jälkeen Tampere Filharmonian marssiessa lavalle. Aluksi orkesteri vaikutti tarkistavan, että kaikki ovat varmasti samassa vireessä ja sen jälkeen kapellimestari Jaakko Kuusisto käveli lavalle. Myönnän hieman yllättyneeni, että johtajana ei ollutkaan Santtu-Matias Rouvali. Seuraavana päivänä kuulin Jaakko Kuusiston olevan viulisti Pekka Kuusiston veli. Ismo Alanko on tehnyt paljon yhteistyötä Pekka Kuusiston kanssa, joten Jaakko Kuusisto oli hänelle tuttu varmasti jo entuudestaan.
 
Keikka alkoi instrumentaalikappaleella, jonka aikana pääsi ihailemaan pitkästä aikaa, kuinka komealta orkesteri kuulostaa oikeassa ympäristössä. Myöhemmin Ismo kertoi kyseessä olleen Taivaan tulet -sarjan teema. Aloituskappaleen jälkeen itse artisti käveli lavalle ja Muoviruusuja omenapuissa. Tulkinta oli heti alusta asti hyvin väkevää ja paikoin kylmät väreet aikaansaavaa. Ismon baritoni sopi hyvin yhteen orkesterisäestyksen kanssa. Kolmas kappale vaihtui sen suurempia taukoja ja kyseessä oli Harsoinen teräs. Ensimmäiset kaksi laulettua kappaletta menivät siis Hassisen koneen tunnelmissa.
 
Sitten Ismo puhui ensimmäisen kerran yleisölle ja kertoi, kuinka hienoa on vihdoinkin olla lavalla. Hän myös esitteli alun kappaleita ja kertoi seuraavaksi olevan vuorossa Sielun veljien materiaalia ja toivotti rauhallista iltaa. Kappale oli Rauhallista, joka oli komean kuuloinen. Sitä seurasi yksi Ismon soolotuotannon suurimmista hiteistä Kun Suomi putos puusta, joka toimi orkesterin kanssa levyversiota paremmin.
 
Seuraavaa kappaletta en tunnistanutkaan, mutta sanoituksen pätkän perusteella se oli Päivän uutinen. Ismon tulkinta vakuutti jälleen ja sai paikoin kylmät väreet menemään selässä. Sitä seurasi pala “vanhanaikaista pasifismia, joka ei ole kovin muodikasta nykyisin” eli Hullun paperit. Maailmanlopun sushibaari, joka on Ismon 2010-luvun tuotannon helmiä, ja Risteys päättivät ensimmäisen osion. Sen jälkeen olikin vuorossa väliaika.
 
Väliajan jälkeen sukellettiin uusien kappaleiden pariin. Ismo oli siis konserttien julkistamisen aikoihin luvannut säveltää muutaman uuden kappaleen ja niitä saatiin Aamulehden mukaan kuulla kuusi. Ensimmäinen niistä oli nimeltään Ajassa ja sen lopussa kuultiin hieno lauluosuus, kun suurin osa Filharmoniasta lakkasi soittamasta ja alkoi laulaa kertosäkeistöä pikku hiljaa voimakkuutta hiljentäen.
 
Toisen puoliskon toisena kappaleena kuultiin kappale, jonka nimi oli ilmeisesti Olen iloinen. Kertosäkeistössä siis toistettiin tuota lausetta jonkin verran. Sitä seurasi kappale, jonka nimeä en tiedä. Neljännen toisen puoliskon kappaleen Ismo esitteli sanomalla, että sävellyksen nimi oli Viihdettä Tampereella, koska tamperelaiset tykkävät viihteestä. Kuitenkin sanoituksen jälkeen siitä tulikin Kaiken maailman kehtolaulu.
 
Seuraavan kappaleen nimeä en taaskaan saanut ylös, mutta sen jälkeen tuli Mestariteos, jonka nimi on poimittu tähän tekstiin Aamulehden artikkelista. Mestariteoksen jälkeen tullutta kappaletta Ismo itse kutsui nimikappaleeksi, mutta Aamulehdessä sitä kutsuttiin Kullankaivajiksi. Mene ja tiedä, mutta Ismo lauloi hyvin ja musiikki oli vaikuttavaa. Toisen puoliskon päätti huikea Ekstaasiin, joka on yksi Ismon tuotannon orkestraalisimmista kappaleista jo levyversionakin.
 
Ismo ja kapelimestari Jaakko Kuusisto poistuivat lavalta encoretauon ajaksi, mutta orkesteri jäi paikoilleen. Hetken kuluttua Ismo ja Jaakkokin palasivat ja oli illan viimeisen kappaleen aika. Sitä olin osannut jo vähän odottaakin, koska osasin aavistaa sen sopivan orkesterille. Ismo esitti ennen kappaleen soittamista yhden vaatimuksen yleisölle. Hän halusi kaikkien nostavan kädet ilmaan kertosäkeistön aikana. Kappale oli tietenkin Taiteilijaelämää. Kappaleen loppupuolella katselin ympärilleni ja aika hienolta se näytti, kun koko yleisö piti käsiään ilmassa kertosäkeistössä.
 
Taiteilijaelämää jälkeen oli artistin ja kapellimestarin kumarrusten aika. Heidät kuitenkin taputettiin ainakin kahteen kertaan uudestaan lavalle kumartelemaan, jonka jälkeen Ismo totesi, ettei heillä ole enempää yhteistä materiaalia ja salin valot laitettiin takaisin päälle. Kokonaisuutena konsertti Tampere Filharmonian kanssa oli huikea kokemus ja hieno aloitus Tampere-talon konserteille. Tämä raportti tuli kirjoitettua aika nopeasti, koska kohta pitää jo lähteä kohti seuraavaa keikkaa.
Settilista:
Taivaan tulet
Muoviruusuja omenapuissa
Harsoinen teräs
Rauhallista
Kun Suomi putos puusta
Päivän uutinen
Hullun paperit
Maailmanlopun sushibaari
Risteys
Ajassa
Olen iloinen
???
Viihdettä Tampereella – Kaiken maailman kehtolaulu
???
Mestariteos
Kullankaivajat
Ekstaasiin
Taiteilijaelämää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *