Olavi Uusivirta, 8.2.2017, Sellosali, Espoo

 
Huomattuani Olavi Uusivirralla olevan keikka Espoon Sellosalissa, se alkoi kiinnostaa minua erityisesti keikkapaikan takia. Sellosali on konserttisali, mikä tarkoittaa siellä olevien keikkojen olevan usein hieman erilaisia normaaleihin klubikeikkoihin verrattuna. Jonkin aikaa harkittuani päätin ostaa lipun ja sainkin paikan 5. rivin reunasta. Olin siihen tyytyväinen, koska paikka oli lähellä lavaa ja rivin reunassa. Pidän konserttisaleissa, elokuvateattereissa ja lentokoneissa nimenomaan käytäväpaikoista, koska niissä on jonkin verran enemmän omaa tilaa. Erityisesti lentomatkoilla on tämä suuri bonus.

Saavuin keikapaikalle puolisen tuntia ennen keikan alkua. Jätettyäni takkini narikkaan odottelin jonkin aikaa salin ovien aukeamista ja ne avattiin noin kymmentä minuuttia ennen keikan alkua. Etuosan paikoille mentiin aivan salin etuosassa olevan oven kautta ja paikalleni kävellessä pääsin kävelemään lavan edestä. Otin siinä samalla siis lavasta muutaman kuvan, koska soittimet ovat hienoja valokuvauskohteita. Paikalleni päästyäni huomasin näköalan olevan vielä parempi kuin olin olettanut. Käytyäni muutaman kerran isoilla stadion- ja jäähallikeikoilla jaksan toistumiseen yllättyä pienempien keikkojen hyvästä näkyvyydestä.

Keikka alkoi lähestulkoon täsmälleen kello 19 ja se yllätti itseni. Samalla olin kuitenkin tyytyväinen, koska keikan alkamisen odottelu alkaa nopeasti kyllästyttää. Ensimmäisenä lavalle asteli kitaristi Timo Kämäräinen ja hän meni istumaan lavalla olevan flyygelin ääreen. Samalla hän todisti olevansa myös loistava pianisti soittamalla hyvin jazzahtavaa pitkitettyä introa, joka jonkin ajan kuluttua paljastui Toton African introksi. Intron aikana myös rumpali Olli Krogerus ja basisti Jaakko Kämäräinen astelivat lavalle Olavin seuratessa perässä. Kappaleen puolivälissä Timo Kämäräinen vaihtoi flyygelin sähkökitaraan ja soitti kappaleeseen upean soolon.

Toton Africa menossa

Toisena kappaleena kuultiin Tahdonko kuitenkin sut takaisin?, jonka aikana Olavi laulamisen lisäksi soitti akustista kitaraa. Sen jälkeen oli vuorossa Olavin vuosi sitten julkaistun levyn ehkä suurin hitti Kultaa hiuksissa. Kuten syksyllä näkemmälläni klubikeikallakin, Timo Kämäräinen soitti jälleen kappaleen intron sähkökitaralla eikä koskettimilla kuten levyversiossa. Juuri tällaiset pienet muutokset sovituksissa voivat olla nimenomaan live-esitysten kohokohtia.

 

Seuraavana kuultiin Ne toiset, joka Olavin sanojen mukaan oli harvemmin keikoilla soitettua materiaalia, mutta viime vuonna oli ollut Pori Jazz -keikan avauskappaleena. Keikka jatkui välispiikillä, jossa keskusteltiin basisti Jaakko Kämäräisen synnyinkaupungista. Aluksi Olavi väitti hänen syntyneen Espoossa, mutta paljastuikin hänen syntyneen Ylöjärvellä. Lapsuutensa Jaakko oli kuitenkin viettänyt Espoossa ja tästä saatiinkin hyvä aasinsilta kappaleeseen On niin ihanaa olla Espoossa. Seuraava kappale oli siis On niin helppoo olla onnellinen. Livenä kyseinen kappale oli hieno. Levyversio tosin on hieman kulunut, koska se on jonkinasteisesti puhkisoitettu radioiden toimesta.

 

On niin ihanaa olla Espossa jälkeen seurasi Ukonlintu ja virvanliekki , jonka jälkeen kuultiin Elvis istuu oikealla. Kappaleet olivat ennestään jääneet minulle jotenkin etäisiksi, mutta konserttisalissa ne kuulostivat hienolta. Sama päti kahteen ensimmäisen setin viimeiseen kappaleeseen eli Huomenna hän tulee ja Sinä elät yksin. Sinä elät yksin nimeä en edes muistanut, vaan kirjoitin muistiin pätkiä sanoituksesta. Tätä kirjoittaessa tarkistin internetin avulla mikä kappale oli kyseessä.

Lava väliajalla

Näiden kappaleiden jälkeen seurasi siis väliaika, joka kesti noin 20 minuuttia. Väliajan jälkeen Olavi palasi lavalle ja istahti flyygelin ääreen. Hän esitti kappaleen Minä tahdon ponin, joka löytyy Ollaanko tämä kesä näin? -singlen b-puolella. Sen jälkeen hän kertoi seuraavan kappaleen kertovan nuoruudesta. Samalla hän mainitsi myös kuinka häntä usein syytetään siitä, että hänen sanoituksensa kertovat usein nuoruudesta. Kuitenkin hän totesi, että mikä olisikaan parempi laulujen aihe kuin nuoruus, jolloin asiat tapahtuvat ensimmäistä kertaa. Seuraava kappale oli tietenkin Nuori ja kaunis, jonka Olavi aloitti yksin flyygelillä ja bändin muut jäsenet liittyivät mukaan kappaleeseen myöhemmin.

 
Olavi flyygelin ääressä


Tämän jälkeen kuultiin Ollaanko tämä kesä näin?, jota ennen Olavi kertoili Pimeys-yhtyeen olevan yksi hänen suosikeistaan ja Pimeyden laulajan Joel Mäkisen näytelleen Ollaanko tämä kesä näin? -kappaleen musiikkivideolla. Ennen seuraavaa kappaletta Olavi kertoi sen idean syntyneen hänen kävellessään jäätyneellä Töölön lahdella. Kappale oli Kolumbus, joka oli siis Olavi uusimmmalta levyltä.

Kolumbuksen jälkeen seurasi Reeperbahn. Kappaleen dynaamiset vaihtelut toimivat hienosti niin levyllä kuin viime syksynä näkemälläni Korjaamossa soitetulla keikallakin, mutta konserttisalin hyvässä akustiikassa ne pääsivät toden teolla oikeuksiinsa. Hienoa oli myös kappaleen lähes saumaton vaihtuminen Siniseen kukkaan. Vaihdoksen aikana koko lava kylpi sinisessä valossa jonkin aikaa.

 
 

Sinisen kukan jälkeen Olavi yhtyeineen laittoi rokkaavan vaihteen silmään ja antoi yleisölle luvan nousta ylös ja tanssia lavan edessä. Vuorossa oli Tanssi vaikka et osaa ja se todellakin sai yleisön vauhtiin ja monet nousivatkin ylös mennäkseen lavan eteen tanssimaan. Kappaleen aikana kiinnitin huomiota myöskin siihen, kuinka rumpali Olli Krogerus löi rumpukapuloilla padeista syntetisaattorisampleja soimaan kappaleen taustalle. Tämä oli mielestäni hieno tapa välttää taustanauhojen käyttöä, kun bändin sointiin tarvitaan lisämaustetta.


 

Tanssittava meno jatkui Tiet etäisyyksiin myötä. Kappaleen liveversiossa olen erityisesti ihaillut Timo Kämäräisen U2:n The Edgeltä vaikutteita saavaa kitarointia. Toisen setin päätti Kauneus sekoittaa mun pään. Tämä oli hieno päätös toiselle setille ja yleisölle jäi vauhdikas fiilis encoretauon ajaksi. Luonnollisestikaan keikka ei vielä päättynyt tähän, vaan jonkin ajan kuluttua Olavi yhtyeineen palasi lavalle soittamaan encoren.

 
 

Encoren avasi Me ei kuolla koskaan, jonka aikana Timo Kämäräinen soitti jälleen flyygeliä. Varsinki tämän kappaleen kertosäkeistöissä bändin harmonialaulamisen kyvyt täydensivät upeasti kokonaisuutta. Encoren ja siten myös keikan päätti Olavin ja Timon kirjoittama kappale Rakastajat. Tämä kappaleen levyversiosta en ollut pitänyt, mutta liveversio oli edelleen loistava.  Rakastajat sopi hyvin konserttisalikeikan päätteeksi.

 

Rakastajat menossa

Kokonaisuuten keikka Sellosalissa oli sopivan erilainen viime syksynä näkemääni Korjaamoon keikkaan verrattuna. Lisäksi keikkapaikka Sellosali oli itselleni entuudestaan tuntematon keikkapaikka, mutta kokemuksena se oli positiivinen. Näkymä ainakin omalta paikaltani oli hyvä ja salissa oli lämmin tunnelma. Lisäksi ainakin Olavin keikalla akustiikka toimi hyvin.

Settilista:

Toton Africa
Tahdonko kuitenkin sut takaisin
Kultaa Hiuksissa
Ne Toiset
On niin ihanaa olla Espoossa tai siis onnellinen
Ukonlintu ja virvanliekki
Elvis istuu oikealla
Huomenna hän tulee
Sinä elät yksin
Minä tahdon ponin
Nuori ja kaunis
Ollaanko tämä kesä näin
Kolumbus
Reperbahn
Sininen kukka
Tanssit vaikka et osaa
Tiet etäisyyksiin
Kauneus sekoittaa mun pään
Me ei kuolla koskaan

 

Rakastajat

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *