Pariisin kevät, 3.2.2017, The Circus, Helsinki

 
Pariisin kevään uusi albumi Kuume julkaistiin 3. helmikuuta ja mikäpä olisikaan parempi tapa juhlistaa sitä kuin mennä katsomaan levynjulkaisukeikka. Ostimme liput ystäväni kanssa ennakkoon, mikä oli hyvä, koska keikka oli loppuunmyyty. Keikkapaikkana oli The Circus, joka sijaitsee aivan Helsingin keskustassa Kampin lähistöllä. Itselleni kyseinen keikkapaikka oli uusi tuttavuus. Tämä oli itselleni myös ensimmäinen kokopitkä Pariisin kevään keikka. Aiemmin oli nähnyt Pariisin kevään kahdella festivaalikeikalla, jotka olivat alle tunnin mittaisia.

Saavuimme The Circuksen edustalle vajaa puoli tuntia ennen ovien aukaisemista ja siinä vaiheessa ovien eteen oli ehtinyt kertyä jo jonkin verran jonoa. Ovien avaamisen mennessä jono oli ehtinyt kasvaa jo ihan kunnioitettavan kokoiseksi. Ovet avautuivat kello 21 ja sisältä löysimmekin melko nopeasti hyvät paikat miksauspöydän läheltä. Keikan alusta ei ollut ilmoitettu mitään tarkkaa ajankohtaa, mutta oletin sen alkavan kello 22. Kuitenkin siihen aikoihin ei tapahtunut vielä mitään, vaan taustamusiikki jatkoi soimistaan. Instagramia selatessani katsoin Pariisin kevään laittaneen valokuvan noin kello 22 kuvatekstinään “Puoli tuntia ennen keikkaa” eli keikan pitäisi siis alkaa 22.30 ja se pitikin suunnilleen paikkaansa.
 
Keikka alkoi ilman sen kummempia välispiikkejä uuden albumin avausraidalla Pilvissä. Kertosäkeistön alkaessa yleisössä kädet nousivat ilmaan samalla, kun Arto Tuunela, Pariisin kevään perustaja ja laulaja, nosti toisen kätensä osoittamaan ylöspäin. Arto Tuunelan lisäksi lavalla oli Pariisin kevään jo vuodesta 2010 samana pysynyt kokoonpano, johon kuuluvat Arto Tuunelan lisäksi kitaristi-kosketinsoittajat Artturi Taira ja Antti Pouta, multi-instrumentalisti Ilari Kivelä, basisti Jussi Hietala sekä rumpali Reko Aho. Parin vuoden takaiseen verrattuna muutoksena lavalla oli se, että Artturi Tairalle oli tullut enemmän instrumentteja. Vuonna 2015 näkemälläni keikalla hän soitti vain kitaraa, mutta nyt hänellä oli myös kosketinsoittimet ja MacBook vierellään.
 
Toisena kappaleena kuultiin Kuume, joka oli uuden albumin nimikkokappale ja oma suosikkini kyseiseltä albumilta. Harmillisesti sekä tämä että keikan aloittanut Pilvissä menivät kuuntelullisesti vähän ohi, koska miksaus ei ollut kohdallaan, mutta onneksi se ongelma korjaantui keikan edetessä. Kolmantena kuultiin Kuu katoaa eli keikan alku meni uuden albumin kappalejärjestyksen mukaisesti. Kuu katoaa aikana mietin, että soittavatkohan he koko uuden albumin järjestyksessä läpi, mutta niin ei kuitenkaan käynyt.
 
Kyseisen kappaleen jälkeen kuultiin myös useita vanhempaa tuotantoa olevia kappaleita. Valitettavasti en kirjoittanut settilistaa muistiin eikä sellaista löytynyt myöskään internetin ihmeellisestä maailmasta. Lisäksi keikasta on kulunut jo monta viikkoa tätä raporttia viimeistellessä, joten kappaleiden järjestys on ikävä kyllä päässyt unohtumaan. Keikan aikana kuitenkin kuultiin vanhemmasta tuotannosta muun muassa kappaleet Tämän kylän poikii, Painovoimaa, Saari, Meteoriitti, Pikku huopalahti, Kesäyö, Haamupuhelu ja Imatrankoski. Jossain vaiheessa Arto Tuunela kysyi “Sopiiko, että me soitetaan jotain uudelta levyltä?”. Sen jälkeen taidettiin muistaakseni soittaa Tiputa sun aseet. Myös kappale Hullu kuultiin uudelta levyltä ja se onkin Kuumeen ohella suosikeitani Pariisin kevään uudelta levyltä.
 
Omat kohokohtani keikan aikana olivat Haamupuhelu, Meteoriitti ja Imatrankoski. Haamupuhelusta olin tykännyt sen julkaisusta lähtien ja se on yksi suosikeistani bändin tuotannossa. Meteoriitti on Pikku Huopalahden ohella ensimmäisen levyn parhaimmistoa ja sen olin halunnut kuulla livenä jo parin vuoden ajan. Imatrankoskessa puolestaan viehätti intron isot syntetisaattorit. Olen kitaristi ja pidän nimenomaan hienoista kitarajutuista ja -soundeista, mutta myös isot syntetisaattorisoundit ovat hienoa kuultavaa. Livenä Imatrankosken alussa oli nimenomaan sellaiset isot, koko tilan täyttävät syntetisaattorit ja se kuulosti upealta.
 

 

Perussetin päätyttyä bändi palasi lavalle ja encore taisi alkaa Hei mä soitan sulle ihan kohta -kappaleella. Sen lisäksi encoressa kuultiin jo aiemmin mainitsemani Meteoriitti, joka sai yleisön riehaantumaan. Viimeistä kappaletta en valitettavasti muista, mutta se oli jonkin verran Meteoriittia rauhallisempi. Keikan kesto oli noin puolitoista tuntia ja se oli aika lailla sopivan mittainen. Myöhäisestä alkamisajasta johtuen paljoa pidempi keikka olisi voinut olla huono asia. Nyt mitta oli kuitenkin juuri sopiva.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *