Kormus 1.2.2017, On the Rocks, Helsinki

Vuoden ensimmäiseksi keikaksi omalta osaltani valikoitui Kormuksen On the rocksin keikka. Löysin Kormuksen vasta tammikuun alussa ja olin hiukan yllättynyt koko bändin olemassaolosta. Kuvittelin bändin kitaristi-laulaja Antton Äikkään olevan edelleen kitaristina toisessa tamperelaisessa bändissä, Rockwallissa. Kuitenkin en antanut sen haitata ja aloin sen sijaan kuunnella muutamia kappaleita Spotifysta ja katsella livevideoita Youtubesta. Bändi on siis tamperelainen trio, joka soittaa aika perinteistä suomirockia. Laulaja-kitaristi Antton Äikkään lisäksi bändiin kuuluvat basisti Aaro Alatalo ja rumpali Kari Luomaharju. 

Keikkapaikka On the rockissa en ollut käynyt aikaisemmin, joten samalla tuli siis nähtyä bändi, jota en ennen ollut nähnyt keikalla, ja keikkapaikka, jossa en aiemmin ollut käynyt. Saavuimme ystäväni kanssa paikalle noin puoli tuntia ennen varsinaisen keikkapaikan avaamista. Sen sijaan yläkerrassa tai tarkemmin ottaen katutasossa sijaitseva baari oli avoinna. Keikalle ei ollut sisäänpääsymaksua, koska kyseessä oli showcase-keikka.

Ovet keikkatilaan avautuivat kello 22. Tilana On the rockin alakerta ei ollut varsinkaan livemusiikkia varten kovinkaan erikoinen ja erityisesti miksauspöydän sijoittuminen hyvin lähelle lavaa oli hiukan erikoinenkin ratkaisu. Näin lavan eteen jäi suhteellisen vähän tilaa. Lavaa katsomalla aika nopeasti kävi selväksi Kormuksen olevan liikkeellä kevyellä kalustolla, koska käytössä olivat lainavahvistimet ja lainarummut. On the Rocksissa alkoi Kormuksen keikan jälkeen keskiviikon jamit, joten siitä johtuen lava oli täynnä instrumentteja. Kitaransoittajan ja kitarakamoista kiinnostuneena kiinnitin tietysti huomioni lavalla olevaan Anttonin Stratocaster kitaraan, jossa oli tyylikäs “Police line, do not cross” -kitarahihna, jollaista olen itsekin välillä suunnitellut hankkivani. Samalla katsoin Anttonin pedaalilaudan läpi.
 
Lava ennen keikan alkua
 
Keikka alkoi noin kello 22.30 kappaleella, jonka nimi settilistan mukaan oli Kuninkaita. Miksaus ja soundit ylipäätään olivat heti alusta lähtien kunnossa. Erityisesti kitarasoundin laatu yllätti ottaen huomioon, että bändi soitti lainavahvistimilla. Samoin taustalaulut kuuluivat selkeästi ja täydensivät bändin soundia hienosti. Toisena kappaleena oli Käyk’ sä usein täällä? ja sen tiesin entuudestaan Spotify-kuunteluiden perusteella. Keikka jatkui Apinatarha ja Mun vuoro kappaleilla, mikäli settilista piti paikkaansa. Kaikkia kappaleita en tuntenut, koska osa oli uusia enkä ollut vanhojakaan kuunnellut kovin paljoa. Kuitenkin bändi soitti koko ajan hyvin yhteen ja soundit olivat hyvät. Monilla isommilla keikoilla on huonompia soundeja. Lisäksi bändin lavashowkin oli viihdyttävää seurattavaa. Rumpalin eleitä oli hauska seurata ja Anttonin kitarasoolot olivat monesti hyvin vauhdikkaita. Huomattavaa oli myöskin Anttonin käyttämä langaton lähetin kitaran kanssa, mikä mahdollisti hänelle vapaamman liikkumisen ympäri lavaa.
 
Viidentenä kappaleena kuultiin Tätä sitä, jonka loppupuolella Antton taisi unohtaa sanat hetkeksi aikaa, mutta ne onneksi palautuivat äkkiä mieleen. Kuudentena kappaleena oli vuorossa settilistan mukaan Taivaskin niminen kappale. Mikäli muistan oikein, niin tämän kappaleen Antton oli tehnyt jonkun bändin ulkopuolisen henkilön kanssa. Joka tapauksessa kappale oli hieno. SItä seurasivat Isi ajaa hilja ja Urbaanit valot, joista jälkimmäinen oli yksi suosikeistani kyseisellä keikalla. Jälleen basisti Aaron laulamat taustalaulut täydensivät kertosäkeistössä bändin soundia hienosti. Triolla soittaessa soundi voi isoimmissa kertosäkeistöissä jäädä ohueksi, mutta Kormuksen kohdalla se ei ollut ongelma. Tässä erityisesti taustalaulut olivat suurena apuna.

Varsinaisen setin toiseksi viimeisenä kappaleena Kormus soitti Yhden illan prinsessan. Kyseinen kappale on Kormuksen tunnetuin kappale ja on ollut myös Radio SuomiPopilla soitossa. Pidin kyseisen kappaleen liveversiosta huomattavasti enemmän kuin studioversiosta. Bändin rocksoundi tuli livenä paljon paremmin esille kyseisen kappaleen kohdalla kuin studioversiossa. Setin päätti Aina, joka oli itselleni setin kohokohta, koska se on suosikkini Kormuksen kappaleista. Siitä johtuen se olikin omasta mielestäni juuri oikealla paikalla setin päättävänä kappaleena.
 
 

 

Bändi tuli lyhyen tauon jälkeen soittamaan vielä encoren, joka oli Popedan Kiinni jäin. Pate Mustajärvi on kuvannut kappaletta punk-heviksi ja siitä johtuen se olikin loistava encorekappale. Se päätti keikan vauhdikkaisiin tunnelmiin. Kokonaisuutena keikka kesti vajaan tunnin ja oli juuri sopivan mittainen. Kuten jo aiemmin mainitsin, oli Kormuksen soundit koko ajan kohdallaan, joten keikkaa oli mukava kuunnella paitsi musiikillisesti niin myös soundillisesti. Kormuksen musiikki on piristävää vaihtelua, koska vastaavaa trion soittamaa suhteellisen yksinkertaista rockia ei nykyään hirveästi kuule.
 
 
Settilista

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *